SE HETKI :
Yksi ainut hetki elämässäni mikä varmana pysyy aina vaan mielessä yhtä kirkkaana on hetki jolloin tiesin Eerikan syntyvän. Tässäpä tarina vielä kertaalleen tiedostojen kätköstä,kopsattuna irc-gallerian päiväkirjastani.
Elikkäs raskausviikkoja kerkesi tulla 23+5 kun pikku prinsessa tuli maailmaan..
Kerron tässä hieman tapahtumia niin ei tarvitse kaikille erikseen kirjoitella..
Aloitetaan vaikkapa keskiviikko päivästä...Supisteluja tuli jonkin verran,mutta
ei vielä kipeästi joten ajattelin sen kuuluvan asiaan ja että huomennahan on asian
tiimoilta lääkäri.Selkäkin oli tuntunut koko päivän kuin vasaralla hakatulta mut pistin
sängyn piikkiin.. Noin kahdeksan aikoihin mentii porukoille saunomaan ja ihmettelin ku oli
tullut yht´äkkiä hirmu huono olo. Ensin tuli alakautta,ajattelin vain että olin syönyt jotakin
mikä laittoi pakin täysin sekaisin.. Saunan jälkeen alkoi oksentelu ja mahasta tuli kaikki ihan happoja myöten..
Noh,sitten kymmenen aikoihin kun äitini oli jo vienyt Jarnon pois sieltä kun itse en autoon jaksanu
t mönkiä alkoi tulla hieman verta. Soitto ksnk:n todella loistavaan ensiapuun ja ne käski odottaa tunnin
ja soittaa kotkaan.Soitin Kotkaan ja sielläkin käskettiin odottaa,onneksi puhelin sitten kuitenkin 10 minuutin
päästä soi ja kuusaan tädit soitti että josko tulisit näyttäytymään varuiksi,mitään kiirettä ei tarvitse pitää..
Kuusaalla sain odotella pienen tovin ennen kuin palvelua saapui,kello oli tuolloin n.23.00. Kirjoiteltii tietoja ja
sitten pistettii punkalle odottelemaan.Siinä vaiheessa supistuksia tuli jo ihan tasaiseen tahtiin ja kipu oli hirveä.
Pissahätä iski ja kipitin vessaan,onneksi otin äidin pytyn viereen vartioimaan,en uskaltanut yhtään tiristää pissaa,koska
oli jo työnnön tuntua ilmassa. Pääsin vessan ovelle kun raivokas supistus iski,valahdin melkein polvilleni siltä
seisomalta
ja punkka tuli viereen.
Hoitajien vielä miettiessä mitä tehdään,viedäänkö Kotkaan vaiko Helsinkiin supistukset tiheni ja tämä muori suuripiirtein
huoritteli koko talon,eikä yleisiin tapoihini kuulu kiroilu yleisillä paikoilla,sain vain vihaisia mulkkauksia ja jonkun
onnettoman tipan käteen.
Tässä vaiheessa arvon hoitsut sitten viimein katsoi alakertaan ja kappas kappas kalvot morjestaa vastaan ja kohdunsuu
vaivaiset 5cm auki.
Lähtö kohti Helsinkiä.
Ambulanssissa vihdoin vallan ihana gyne/kätilö nainen antoi supistuksia ehkäisevää lääkettä suuhun,vaan eipä se enään
tossa vaiheessa auta.Hieman kivuttomampia ja harvempia niistä tuli. Ponnistuksia oli pakko pidättää ettei vauva tule
autossa,tarve oli todella kova.Supistuksien välissä hoitaja katsoi jalkoväliin ja oli onneksi pysyny ennallaan.
Helsingissä oltiin n.1.50 ja kohdunsuu täysin auki. Ei saanut ponnistaa ettei vauva kärsi,supistusten voimalla
annettiin "valua",ilokaasua meni ja olo oli todella sekava ja huono vointinen..
Ponnistusvaihe alkoi kello 2.55 ja lapsi oli ulkona kello 3.01
Pienen pieni tyttö oli jalkojen välissä,näytti aivan veriseltä barbi nukelta. Pieni hentoinen nirahdus
kuului kun annettiin keuhkoja laajentava lääke.Siitä sitten äkkiä tehoon. Sitten lääkäri jo tuli kysymään
vauvalle nimeä jos joudutaan hätäkaste tekemään.
Päivät ollu tässä välissä vaihtelevaa mutta pääsääntöisesti tasaisella liekillä menty.
Perjantai-lauantai välisenä yönä tyttö sai nimekseen Eerika Aino Maria,koska sai keuhkoverenvuodon.
<3
VastaaPoista